 |
| ©Hande |
Alan Moore: V for Vendetta
Vertigo (DC Comics) 2005
Kun näin V niin kuin verikosto-elokuvan ensimmäistä kertaa, se teki minuun syvän vaikutuksen. Sain tietää eloluvan perustuvan sarjakuvaan, mutten jostain syystä saanut aikaiseksi ostaa teosta tai lainata sitä kirjastosta. Nykyään luen sarjakuvia enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja kaverini omistaa tämän kulttiteoksen, joten lainasin sen häneltä lukuisten Batman-tarinoiden lisäksi. Nyt, kun illat pimenevät pimenemistään, koin olevan hyvä hetki tarttua tähän kirjaan.
V for Vendetta ilmestyi alunperin 1980-luvun alussa jatkokertomuksena Warrior-lehdessä. Se on 1990-luvun loppuun sijoittuva dystopia, jossa lähes koko maailman tuhonneesta ydinsodasta selvinnyttä Iso-Britanniaa hallitsee lujaotteinen, fasistinen puolue diktaattori Adam Susanin johdolla. Hallituksen valta alkaa kuitenkin pikkuhiljaa horjua, kun salaperäinen, Guy Fawkes-naamioon pukeutunut V alkaa terrorisoida valtaapitävien keskuudessa.
Teos imaisi minut heti mukaansa: henkilöhahmot, heidän motiivinsa sekä tarinan kulku ovat hyvin kiehtovia ja ajatuksia herättäviä. Moore on onnistunut kuvailemaan hienosti ihmisyyden ytimen ja samalla rikkomaan sarjakuvamaailman perinteisen roolijaon: ei ole konnia eikä sankareita. Oikeastaan tässä sarjakuvassa hahmot jaetaan heidän motiiviensa mukaan: heihin, jotka ovat valmiita luopumaan vapaudesta saadakseen järjestyksen ja heihin, jotka ovat aikovat tehdä mitä tahansa saadakseen vapautensa takaisin sekä ihmisiin, jotka ovat kaikkea mahdollista näiden ääripäiden väliltä. David Lloydin henkeäsalpaavan synkkä kuvitus tekee tarinasta entistäkin houkuttelevamman - minun oli aina käännettävä sivua, enkä laskenut kirjaa kertaakaan käsistäni ellei ollut aivan pakko.
Sarjakuvassa on mukana paljon kiehtovia henkilöhahmoja, mutta omasta mielestäni kaikista kiinnostavin on V. Hän herättää minussa ristiriitaisia tunteita: mies taistelee julmaa hallintoa vastaan, mutta hänen keinonsa ovat mielestäni kyseenalaiset. Toisaalta hänessä on myös inhimillinen puoli, jonka ansiosta kykenin samastumaan häneen ja aloin myös välittää hänestä. V tuntuu yhtäaikaa sekä etäiseltä että läheiseltä - hän voisi olla kuka tahansa meistä, mutta on silti erityinen. En välitä, vaikkei V:n taustoista tiedetä paljon mitään: hänen edustamansa aatteet ovat tärkeämpiä kuin naamion takana taisteleva henkilö.
V for Vendettan lukeminen oli pysäyttävää, sillä sen tapahtumat voisivat toteutua myös nykypäivänä, aivan missä tahansa. Ihmisten pelolla ja järjestyksen kaipuulla voi olla hyvinkin tuhoisat seuraukset, jos niille antaa yliotteen. Toivon, ettei erilaisuutta nähtäisi omaa minuutta uhkaavana mörkönä, vaan kaikille annettaisiin yhtäläinen mahdollisuus toteuttaa itseään - kunhan sitä ei tehdä muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Alan Mooren sarjakuvaromaani on monisyinen ja pysäyttävä elämys, jota suosittelen lämpimästi kaikille luettavaksi.
V for Vendetta ilmestyi alunperin 1980-luvun alussa jatkokertomuksena Warrior-lehdessä. Se on 1990-luvun loppuun sijoittuva dystopia, jossa lähes koko maailman tuhonneesta ydinsodasta selvinnyttä Iso-Britanniaa hallitsee lujaotteinen, fasistinen puolue diktaattori Adam Susanin johdolla. Hallituksen valta alkaa kuitenkin pikkuhiljaa horjua, kun salaperäinen, Guy Fawkes-naamioon pukeutunut V alkaa terrorisoida valtaapitävien keskuudessa.
Teos imaisi minut heti mukaansa: henkilöhahmot, heidän motiivinsa sekä tarinan kulku ovat hyvin kiehtovia ja ajatuksia herättäviä. Moore on onnistunut kuvailemaan hienosti ihmisyyden ytimen ja samalla rikkomaan sarjakuvamaailman perinteisen roolijaon: ei ole konnia eikä sankareita. Oikeastaan tässä sarjakuvassa hahmot jaetaan heidän motiiviensa mukaan: heihin, jotka ovat valmiita luopumaan vapaudesta saadakseen järjestyksen ja heihin, jotka ovat aikovat tehdä mitä tahansa saadakseen vapautensa takaisin sekä ihmisiin, jotka ovat kaikkea mahdollista näiden ääripäiden väliltä. David Lloydin henkeäsalpaavan synkkä kuvitus tekee tarinasta entistäkin houkuttelevamman - minun oli aina käännettävä sivua, enkä laskenut kirjaa kertaakaan käsistäni ellei ollut aivan pakko.
Sarjakuvassa on mukana paljon kiehtovia henkilöhahmoja, mutta omasta mielestäni kaikista kiinnostavin on V. Hän herättää minussa ristiriitaisia tunteita: mies taistelee julmaa hallintoa vastaan, mutta hänen keinonsa ovat mielestäni kyseenalaiset. Toisaalta hänessä on myös inhimillinen puoli, jonka ansiosta kykenin samastumaan häneen ja aloin myös välittää hänestä. V tuntuu yhtäaikaa sekä etäiseltä että läheiseltä - hän voisi olla kuka tahansa meistä, mutta on silti erityinen. En välitä, vaikkei V:n taustoista tiedetä paljon mitään: hänen edustamansa aatteet ovat tärkeämpiä kuin naamion takana taisteleva henkilö.
V for Vendettan lukeminen oli pysäyttävää, sillä sen tapahtumat voisivat toteutua myös nykypäivänä, aivan missä tahansa. Ihmisten pelolla ja järjestyksen kaipuulla voi olla hyvinkin tuhoisat seuraukset, jos niille antaa yliotteen. Toivon, ettei erilaisuutta nähtäisi omaa minuutta uhkaavana mörkönä, vaan kaikille annettaisiin yhtäläinen mahdollisuus toteuttaa itseään - kunhan sitä ei tehdä muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Alan Mooren sarjakuvaromaani on monisyinen ja pysäyttävä elämys, jota suosittelen lämpimästi kaikille luettavaksi.
Knowledge, like air, is vital to life. Like air, no one should be denied it.
Arvosana: ✮✮✮✮✮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti