keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Marv Wolfman: Batman - Arkham Knight

©Hande
Marv Wolfman: Batman - Arkham Knight
Titan Books 2015

Kerroin Arkham Unhinged-kirjoituksessani, että omistan Batman Arkham-tietokonepelisarjan. Viimeinen osa, Arkham Knight, ilmestyi viime vuonna, mutta sain tietää vasta tämän vuoden alussa, että pelistä on tehty romaaniversio. Olin hyvin yllättynyt asiasta, mutta samalla uteliaisuuteni heräsi - halusin tietää, toimiiko pelin tarina proosamuodossa. Ostin siis kirjan itselleni ja aloin lukea, vaikka minulla oli ennestään pieni kasa keskeneräisiä teoksia.

HUOMIO! Tästä eteenpäin arvio sisältää juonipaljastuksia Arkham City-pelistä sekä tästä kirjasta. Jos haluat välttyä niiltä, älä lue pidemmälle.

Jokeri on kuollut ja kuopattu - tai oikeammin vedetty alas useammasta vessanpöntöstä - gothamilaiset voivat vihdoinkin hengittää vapaasti. Rauha ei kuitenkaan kestä loputtomiin: muutaman kuukauden päästä Scarecrow järjestää paikallisessa ravintolassa pelkokaasuhyökkäyksen, joka synnyttää suuren paniikin ja Gotham evakuoidaan. Kaupunki jää kokonaan rikollisten armoille eikä viranomaisia ole tarpeeksi tilanteen hillitsemiseksi. Batmanin on jälleen kerran pyrittävä pelastamaan kotikaupunkinsa, kun häntä on vastassa koko Gothamin alamaailma sekä uusi uhka, mystinen Arkham Knight.

Tottuneena lukijana minulle ei tuottanut vaikeuksia kuvitella miljöitä tai hahmoja pelkän sanallisen kuvailun avulla, joten pelin tarinan lukeminen tuntui aivan yhtä luontevalta kuin tietokoneen näytön kautta koettuna. Kirja tarjosi myös uuden perspektiivin: romaanin avulla Batmanin pään sisälle pääsee peliä paremmin. Käsitys koko tarinasta laajentuu tämän muutoksen myötä.

Teoksessa on myös hauskoja yksityiskohtia, jotka ovat jääneet pelistä pois - erityisen paljon minua viihdytti tarkempi selostus Jokerin niin kutsutuista hautajaisista. Hänet siis tuhkattiin ja Gothamin poliisit jakoivat hänen tuhkansa osiin ja vetivät kaiken useammasta eri vessanpöntöstä alas. Vaikka jopa Rikosten klovniprinssin kohdalla tilanne tuntui melko mauttomalta, en voinut olla nauramatta mielikuvalle. Rikolliset eivät taida olla ainoita Gothamin taikauskoisia asukkaita.

Valitettavasti kirja ei saa minulta osakseen pelkkiä kehuja: se sisälsi useita tarinankerronnallisia virheitä. Esimerkiksi Arkham Cityssä kuollut Hugo Strange on elossa jakaiken lisäksi ryöstelemässä, mikä ei sovi miehen rikosprofiiliin alkuunkaan. Strange oli psykiatri, joka suoritti epäeettisiä ihmiskokeita sekä johti Arkham Cityä sarjan edellisessä osassa. Lisäksi jotkin kohtaukset erosivat yksityiskohdiltaan ja repliikeiltään pelin lopullisesta versiosta, ja ainakin minusta suurin osa muutoksista ovat pelissä parempia. Jäin kaipaamaan muutamia hienoja vuorosanoja sekä kohtauksia, mutta onneksi ne voi kokea pelatessa, vaikka kirjasta ne puuttuvatkin.

Juonipaljastukset päättyvät.

Batman - Arkham Knight on puutteistaan huolimatta toimiva ja viihdyttävä kokonaisuus. Oli hauskaa lukea tietokonepeliin perustuva kirja, sillä en ole törmännyt tähän ilmiöön koskaan aikaisemmin. Kirja toi pelin tarinaan lisäsyvyyttä ja aloin ymmärtää Batmanin toimia paremmin päästyäni tutkailemaan hänen ajatuksiaan. Koska trilogian aiemmista osista ei ole tehty kirjoja, tämä teos ei välttämättä ole paras mahdollinen luettava peliversioita tuntemattomille, mutta pelit pelanneelle se on hauska keino elää Arkham Knightin hetket uudestaan hiukan erilaisella näkökulmalla varustettuna.

Arvosana: ✮✮✮½

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Lukuviikko: Kyllä pojatkin lukee - tässä siitä haastattelu todisteena


Tuijata-blogiin ilmestyi toissa viikolla haaste: siinä kannustettiin Lukuviikon sekä Pojatkin lukee-kampanjan kunniaksi haastattelemaan lukevaa poikaa tai nuorta miestä. Aluksi ajattelin, etten voi osallistua siihen, sillä mieleeni ei juolahtanut ainuttakaan nuorta, miespuolista lukijaa enkä myöskään uskonut keksiväni mielekkäitä kysymyksiä.

Pienen tuumimisen jälkeen muistin kuitenkin, että ystäväni Freddy lukee, joten päätin alustavasti kysyä häneltä, lähtisikö hän projektiin mukaan, jos keksin kysymyksiä. Freddy sanoi suostuvansa ilomielin - jäin sitten pähkäilemään mahdollisia kysymyksiä. Jokunen tovi siinä meni, mutta sain koottua haastattelun. Freddy on 19-vuotias opiskelija.

1. Minkä ikäisenä opit lukemaan?
Opin lukee siinä ennen kuin täytin 5 vuotta. Pitäs varmistaa porukoilta mut muistan, et päiväkodissa opin.

2. Miten löysit lukuharrastuksen?
Faija luki paljon satuja ja pidempiäkin teoksia. Se ei jaksanu kuitenkaan ääneen lukee ku about puol tuntia illassa, ja mä olin lapsena varsinki niin kärsimätön et rupesin sit ite lukemaan eteenpäin siitä kohdasta, mihin faija oli jääny. 

3. Minkä lajityypin kirjoista pidät?
Nyt just menee psykologiset trillerit, sci-fi ja futuristiset teokset. Näiden lisäks luen paljon näytelmiä.

4. Luetko mieluummin uutuuksia vai vanhoja kirjoja?
Luen ehkä enemmän kulttiteoksia kuin uutuuksia, mutta käyn säännöllisesti Suomalaisessa kattomassa uutuudet. Ihan vaan, jos siellä on joku, joka iskee jo takakannen perusteella. Sellaset käyn ostamassa kyllä. Paljon meen sen mukaan, mitä ystävät suosittelee.

5. Valitse: "perinteinen", sähköinen vai äänikirja? Perustele.
Perinteinen, koska se jättää eniten mielikuvituksen varaan, eikä se satu silmiin, kun lukee keskellä yötä. Perinteinen ei loista sinistä valoa silmille. Äänikirjankin valitsisin toisaalta ennen sähköistä kirjaa. Riippuu kuka sen lukee, tietenkin. Äänikirja on siitä hyvä, että niitä on helppo kuunnella samalla, kun suorittaa muita pakollisia asioita. Esim. siivous tai muuta sellaista.

6. Ovatko muut ihmiset reagoineet lukuharrastukseesi? Jos ovat, miten?
Ei mitenkään erityisesti. Lähipiiri on hyvin samanhenkistä, niin ei sitä kukaan ihmettele. Toki on olemassa se stereotypia, et miehet lukis vähemmän. Et olen joskus kuullu: "Kiva ku sä luet. Ku pojat niin harvoin lukee..."

7. Onko lukeminen sinulle yksin nautiskelua vai sosiaalinen harrastus?
Lukeminen on mulle ehdottomasti yksin nautiskelua. Se on mulle jotenkin yllättävän henkilökohtanen asia, mitä en osaa jakaa lukupiireissä tai netissä. Se on melkein "intiimiä". Jollain tasolla.

8. Onko sinulla kirjallisuudesta poimittuja esikuvia - todellisia tai fiktiivisiä?
Ei ole. Oon yrittäny olla ihan erilainen kuin muut lapsena, ni mulla ei oo syntyny sillai fanitusta.

9. Mitä lukeminen sinulle merkitsee?
Se on tapa paeta todellisuutta, koska hetkittäin en kestä sitä, kuin perseestä totuus maailmasta ja sen menosta on.

Kiitos Freddylle haastattelusta! Oikein hyvää lukuviikkoa kaikille!

P. S. Tämä on blogini 100. kirjoitus. On tänne siis muutaman kerran tullut rustailtua.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Jeph Loeb: Batman - Hush

©Hande
Jeph Loeb: Batman - Hush
DC Comics 2009

Noin kaksi vuotta sitten ystäväni, joka on myös Batman-fani, lainasi minulle Loebin Hush-sarjakuvan ja kertoi sen olevan todella hyvä. Hän oli totisesti oikeassa, joten päätin hankkia teoksen itselleni, kunhan sille päälle sattuisin. Kaksi kuukautta sitten törmäsin verkkokirjakaupassa alennusmyyntiin, joka kattoi kaupan koko valikoiman - siitä muistui mieleeni päätökseni ja tilasin kirjan. Minulla on kesken kaksi paksua romaania, joiden välissä aloin lukea tätä sarjakuvaa uudestaan.

Gothamissa vallitsee kaaos, kun kaupungin rikolliset pyrkivät yksi kerrallaan ajamaan Batmanin elämän raiteiltaan. Myöhemmin käy ilmi, etteivät konnien hyökkäykset ole vain sattumanvaraisia iskuja, vaan lankoja pitää käsissään mystinen, kasvonsa siteillä peittävä hahmo. Yön ritarin on laitettava kaikkensa peliin selvittääkseen piinaajansa henkilöllisyyden ja pysäyttääkseen tämän.

Sarjakuva imaisi mukaansa alusta lähtien: ensin sitä vain ihmettelee, mitä oikein tapahtuu, mutta myöhemmin mysteerin runko paljastuu ja oma aivotyöskentely sen ratkaisemiseksi alkaa. Hushissa on mukana runsas joukko jo entuudestaan tuttuja rikollisia sekä Batmanin liittolaisia, mikä lisää tarinan kiinnostavuutta. On kiinnostavaa nähdä myös sellaisia konnia sekä Yön ritarin apureita, jotka eivät välttämättä esiinny sarjakuvissa kovin usein. Erityisesti Batmanin liittolaisten mukana olo tuo juoneen lisäsyvyyttä, sillä lukija pääsee näkemään Gothamin puolustajien ryhmädynamiikkaa.

Teoksen on kuvittanut Jim Lee, joka on lunastanut paikkansa sarjakuvapiirtäjäsuosikkieni joukossa viimeistään luettuani Hushin ensimmäisen kerran. Leen kynän jälki on hyvin yksityiskohtaista ja lumoavaa, joskin ajoittain hiukan yliampuvaa - hänen tapauksessaan se on kuitenkin anteeksiannettavissa. Kirjan kuvitusta jää ihailemaan pidemmäksikin aikaa, jotta huomaisi varmasti kaiken. Myös hahmot miellyttävät silmää - häpeäkseni minun on tunnustettava, että tuijotin erityisen hartaasti miespuolisten Batmanin vihollisten kuvia. Olenkin leikkimielisesti tuskastellut sitä, miten Jim Lee piirtää "aivan liian hyvännäköisiä pahiksia".

Kertomuksen juoni on hyvin ovela: se tarjoaa paljon mahdollisia vihjeitä, mutta onnistuu pitämään lukijan silti hämärän peitossa. Vaikka olenkin melko taitava arvoitusten ratkaisija, en saanut ensimmäisellä lukukerralla millään kaikkia palasia kohdalleen, ennen kuin ratkaisu tuotiin aivan silmieni eteen. Tällä lukukerralla ihailin entistä enemmän Loebin kykyä pitää merkittäviä juonenkäänteitä salassa viime hetkille asti. Minuun vetoaa myös, miten paljon asioita on otettava huomioon keksiäkseen kaiken itse - vastaukset eivät ole liian helppoja.

Hush on erinomainen sarjakuva, joka esittelee uuden, kiinnostavan kelmin sekä tarjoaa herkullisen mysteerin, jonka lopputulosta ei arvaa ensimmäisten sivujen aikana. Kertomus on saanut jatkoa eri tekijöiltä, ja olen lukenut niistä kaksi. Tahtoisin kuitenkin lukea ne uudestaan ja jatkaa myöhempiinkin osiin, sillä tämän sarjakuvan lukeminen muistutti minulle, miten paljon sen maailmasta pidän.

Arvosana: ✮✮✮✮✮

P. S. Minulle "lähipäivinä" taitaa olla nykyisin melko lavea käsite - minulla on ollut kauhea kirjoitusjumi, eikä asiaa ole auttanut se, että luen parhaillaan pääsykokeisiin. Lukutahtini on hidastunut merkittävästi, joten kirjoituksia ei ilmesty ihan hetkeen. Yritän kuitenkin tämän kuukauden aikana lukea loppuun ainakin yhden keskeneräisistä kirjoistani ja kirjoittaa siitä.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kun lukutoukka verkkokaupoissa selaili

Kuten olette varmaankin huomanneet, minua on puraissut taas Batman-kärpänen ja olen sen takia etsiskellyt internetin ihmeellisestä maailmasta lisää sarjakuvia sekä muuta kirjallisuutta täyttämään Yön ritari-hyllyäni. Olin aikonut tehdä tämän kirjoituksen vasta, kun viimeisin tilaukseni saapuu, mutta se tuskin kolahtaa postiluukustani lähipäivinä, joten tyydyn esittelemään tähän mennessä kertyneet ostokset.

Päätin hankkia Jeph Loebin Batman - Hush-sarjakuvan vihdoinkin omaan kokoelmaani ja luinkin sen muutama päivä sitten - kirjoitan siitä arvion lähipäivinä. Teos esittelee uuden Gothamia kiusaavan rikollisen nimeltään Hush, joka osoittautuu hyvin mielenkiintoiseksi hahmoksi. Ostin myös romaaniversion Arkham Knight-pelistä, joka on Arkham-pelisarjan päätösosa. Pidin pelistä, joten halusin selvittää, toimiiko se proosana. Luen sitä parhaillaan muiden keskeneräisten teosten ohella - en millään jaksanut odottaa muiden kirjojen päätökseen saamista.

©Hande

En malttanut tyytyä näihin paketteihin ja pian olin noutamassa Injustice - Gods Among Us Year Onea. Aloitin sen lukemisen melkeinpä välittömästi kotiin päästyäni ja rakastuin siihen niin kovasti, että päätin hankkia myös sarjan seuraavan osan, joka ei ole vielä saapunut perille. Olen viime aikoina alkanut kiinnostua yhä enemmän myös Flashista, yliluonnollisen nopeasta supersankarista. Pian olin tilaamassa myös The Flash by Geoff Johns-kokoelman ensimmäistä kirjaa. Johns on kirjoittanut myös Flashpointin, joten tuntui turvalliselta valita hänen kirjoittamiaan tarinoita.

Sormeni lipsahti vielä muutaman kerran klikkailemaan verkkokirjakaupoissa ja mukaan tarttui DC:n New 52-arkin Harley Quinn-sarjan toinen osa. Hankin kirjan mielenkiinnosta, sillä en tiedä, millaiseksi yksi suosikkini Batmanin vihollisgalleriasta on muokattu. Valikoin toisen osan ensimmäisen sijaan, koska se sisältää Quinnin uuden taustatarinan.
Olin myös odotellut jo parin kuukauden ajan, että Batman-aiheinen värityskirja tulisi myyntiin ja minun oli ostettava se heti, kun sain ilmoituksen sen saatavilla olemisesta. En ollut aivan varma, mitä kirjalta odottaa, sillä sitä ei kerrottu tuotekuvauksessa kovin tarkkaan, mutta koska sen nimi on Mad Love featuring Harley Quinn, aavistelin pitäväni siitä - rakastanhan Dinin ja Timmin Mad Love-sarjakuvaa.

©Hande

Värityskirja ylitti kaikki odotukseni: se on koko Mad Love-tarina, jonka voi värittää aivan itse! Olen jo väritellyt muutamia ensimmäisten sivujen kuvista testaillen samalla erilaisia värikyniäni. Rakastan kirjaa erityisen paljon: aivan mahtava idea antaa lukijan luovuuden kukoistaa suomalla tälle mahdollisuus värittää mielenkiintoisia tarinoita. Toivottavasti näitä tulee paljon lisää, sillä sarjakuvavärityskirjat ovat selkeästi minun juttuni!

Tällaisina hetkinä huomaan olevani varsinainen kirjahamsteri... :D Ostovimmani laimenee varmasti tämän jälkeen, sillä joudun tukeutumaan sekä vanhempieni kirjahyllyyn sekä kirjaston palveluihin muun muassa Läpi historian- ja Roald Dahl-lukuhaastetta varten.

Onko joku muukin intoutunut täyttämään kirjahyllyjään esimerkiksi kevään alennusmyyntien ansiosta? Vai onko menossa kenties hyllyjen tyhjennys?