tiistai 21. helmikuuta 2017

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummalli-sille lapsille

©Hande
Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Schildts & Söderströms 2012

Luin alelaarista löytämäni Riggsin esikoisteoksen ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten. Minun piti ostaa jatko-osa alunperin englanniksi, mutta minua ärsyttää omistaa jostakin sarjasta sekaisin erikielisiä osia, joten se jäi. Nyt toinen osa on kuitenkin suomennettu, joten päätin palata ensimmäisen kirjan pariin muistin virkistykseksi.

Jacob Portman on varttunut kuunnellen isoisänsä tarinoita tämän elämästä orpokodissa, jossa asuu ihmevoimia omaavia lapsista, sekä heitä vaanivista hirviöistä. Teini-ikäisenä Jacob päättää selvittää, onko isoisän jutuissa sittenkin perää, vaikka kaiken järjen mukaan ne ovat vain vanhan miehen hupsutuksia. Mitä enemmän Jacob asiaa tutkii, sitä varmemmaksi hän tulee siitä, että isoisä on puhunutkin totta. Ja mikä kummallisinta, nämä lapset vaikuttavat olevan edelleen elossa...

Muistikuvani juonesta olivat melko hatarat, mutta lukemisen edetessä asioita alkoi palautua mieleeni. Teoksen alku ei tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta, mutta tarina paranee edetessään ja lopulta jännitys on niin tiivistä, ettei kirjaa voi laskea käsistään ennen kuin sen on saanut päätökseen. Mielenkiintoani lisäsivät myös kuvituksena käytetyt vanhat vintage-valokuvat, joiden inspiroimana Riggs kirjoitti tämän romaanin. Kuvat tehostavat erinomaisesti kerrontaa sekä teoksen synkeää ja mystistä tunnelmaa.

Sanoin kirjasta vuonna 2014 seuraavasti: "Kirjassa käytetty kieli teki myös minuun vaikutuksen: lauseet ja virkkeet olivat hyvin yksinkertaisia, mutta silti vaikuttavia. Niiden ansiosta tunnelma vaihteli uhkaavasta haikeaan ja jopa iloiseen. Kokonaisuus oli kaunis sekä katkeransuloinen." Pidin siis romaanin kerronnasta - jännitän monesti nuortenkirjoihin tarttumista, sillä pelkään niiden kerronnan olevan kankeaa ja juonenkäänteiden loppuunkulutettuja ja lapsellisia. On mukavaa, ettei tämä kirja ole sellainen, toisellakaan lukukerralla.

Kirjassa on monta mielenkiintoista henkilöhahmoa. Pidin eniten Jacobista, Emmasta, Millardista ja Bronwynista - en paljasta hahmoista enempää, sillä muuten tarina menee pilalle sellaiselta, joka ei kirjaan ole tutustunut. Monet teoksen henkilöistä ovat samastuttavia ja suosikkieni persoonallisuudet vetivät minua puoleensa. Nimikkohahmo neiti Peregrine ei yltänyt suosikkeihini, mutta hän herätti mielenkiintoni ja toivon, että hänestä kerrotaan jatko-osassa lisää.

Minulle tärkeintä kirjoissa on sisältö, mutta Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille on esineenä niin kaunis, että minun on mainittava siitä erikseen. Kannet - sekä irtonaiset että kiinteät - ovat mielenkiintoa herättävät ja sisältävät hienoja yksityiskohtia, kirjan sivut ovat paksusta ja laadukkaasta paperista ja kuvituksena toimivat vintage-kuvat on sommiteltu niin, että tunnen selaavani valokuva-albumia tarinan lukemisen lomassa.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille oli mielestäni edelleen kiintoisa lukukokemus, hyvällä tavalla erilainen. Kuten alussa sanoin, sarjan toinen osa on suomennettu, joten aion hankkia kirjan käsiini jatkaakseni eriskummallisten lasten tarinaan tutustumista - ensimmäinen osa päättyy sen verran jännittävään kohtaan.

Arvosana: ✮✮✮✮½

P. S. Teos sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 31: fantasiakirja.

10 kommenttia:

  1. Minä luin sarjan toisen osan hiljattain, ja olipa sen alkuun hankalaa päästä kiinni, kun en juuri yhtään muistanut ekan osan tapahtumia. Onneksi ei tarvinnut lainata ekaa osaa kirjastosta muistin virkistykseksi, vaikka sekin kävi jo mielessä. :) Toinen osa on hyvä, aika vauhdikas ja ehkä vähän erilainen kuin tämä ensimmäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti hankalaa, jos ei muista - onneksi sinun ei kuitenkaan tarvinnut lainata kirjaa. :) Hyvä tietää, odotan nyt innolla, mitä mieltä olen toisesta osasta. En ihan vielä pääse siihen käsiksi, pitää pari muuta kirjaa lukea ensin. :P

      Poista
  2. Tykkäsin tosi paljon kummastakin osasta, ehkä toisesta vieläkin enemmän ja sen runsaampi kuvitus ja kauniit välilehdet ovat piste iin päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tartun siis siihen suurin odotuksin, jahka pääsen aloittamaan. :)

      Poista
  3. Mulla on juuri toinen osa lainassa ja vähän pelottaa aloitaa, kun en tuosta ekasta osasta kauheasti muista mitään, no ehkä jotain mutta joo... Vintage-kuvat on mahtava lisä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi olettaa, että toisessa osassa hiukan kerrataan joitakin asioita - en tosin tiedä varmaksi, kun en kuitenkaan ole vielä lukemista aloittanut.
      Vintage-kuvat ovat todella erinomaisia tunnelman luojia.

      Poista
  4. Minä olen nähnyt tästä kirjasta tehdyn elokuvan, ja elokuva ei ollut kyllä mielestäni se mikään maailman paras... Oletko sinä nähnyt elokuvaa, että osaisitko verrata, oliko kirjassa ja siinä tasoeroja? Kirja ainakin kuulostaa mielenkiintoisemmalta tapaukselta varsinkin vintage-kuvineen, ja tässä mietin, että pitäisiköhän minun lainata se. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sopivasti katsoin sen tänään uteliaisuudesta, enkä todellakaan pitänyt elokuvasta (onneksi en vaivautunut koskaan elokuvateatteriin asti sitä katsomaan). Tarinaa muutettu niin, että kirjan hienot käänteet ja henkilösuhteiden mutkikkuus jäänyt pois ja elokuva on täysin sokerikuorrutettua höttöä verrattuna kirjaan.

      Kaiken kukkuraksi Oliven ja Emman kyvyt on vaihdettu keskenään: kirjassa Emma kykenee hallitsemaan tulta ja Olive leijuu. Emmasta tulikin sitten tämän muutoksen myötä luonteeltaan melkoisen selkärangaton, kun kirjassa hän rikkoo mahtavasti stereotyyppistä tyttöhahmoa olemalla kiivasluonteinen ja äkkipikainen.

      Nyt sainkin sitten purettua painon sydämeltäni. :D Eli siis, kannattaa ehdottomasti lainata kirja, se on paljon, paljon parempi kuin siitä tehty elokuvaversio. :)

      Poista
  5. En ole näitä kirjoja lukenut vielä, mutta mietin elokuvan katsomista. Taidan kuitenkin jättää elokuvan väliin ja siirtyä suoraan kirjoihin. :)

    VastaaPoista