perjantai 26. toukokuuta 2017

Katja Kallio: Yön kantaja

©Hande
Katja Kallio: Yön kantaja
Otava 2017

Katja Kallio on ollut minulle nimenä tuttu jo vuosikausia, mutten ole aiemmin lukenut yhtäkään hänen teoksistaan - ne eivät ole vaikuttaneet sellaisilta, jotka vetäisivät minua puoleensa. Tilanne muuttui kuitenkin maaliskuun Kirja vieköön-tapahtumassa, jossa kirjailija oli haastateltavana uusimman romaaninsa tiimoilta. Kiinnostuin kyseisestä teoksesta niin paljon, että ostin sen heti, kun se minulle oli mahdollista.
"Amandan koko elämä taas oli luettavissa näistä papereista. Jokainen puute ja virhe ja harha-askel siitä lähtien kun hän oli syntynyt; hänen sisikuntansa väärät mitat ja kummalliset muodot ja väärät asennot." 
Yön kantaja perustuu tositapahtumiin: se kertoo irtolaiselämää viettäneen Amanda Fredrika Aaltosen (1864-1918) vaiheista. Hän ei istunut aikakauden naisille asettamaan muottiin, minkä vuoksi hän joutui erilaisten vaiheiden jälkeen mielenvikaisten naisten säilytyspaikkana pidetylle Seilin saarelle - nuoren naisen diagnoosiksi oli julistettu epileptinen kuukautishulluus. Kallio oli tekemässä tutkimustyötä aivan toista työtä varten, kun hän törmäsi väitöskirjaan, jossa oli mukana Amandan potilaspaperit Seilin ajoilta. Niissä oli lyhyt maininta, että nuori nainen oli väittänyt lentäneensä kuumailmapallolentäjän jalkavaimona muun muassa Pariisiin, Lontooseen ja Hampuriin. Väitteen todenperäisyydestä ei ole varmuutta, mutta se herätti Kallion mielenkiinnon Amandaa kohtaan ja sai hänet kirjoittamaan tämän teoksen.

Tarina vei minut mennessään ensihetkistä alkaen - minä vain kääntelin sivuja malttamattomana, palaen halusta tietää lisää. Toisaalta kieli on niin hiottua ja kaunista, että välillä minun oli pakko jäädä makustelemaan jotakin lausetta ja pyöritellä sitä mielessäni. Kallio kuvailee ympäristöä sekä ihmismieliä niin yksityiskohtaisesti, että näin paikat silmieni edessä ja tunsin sulautuvani kuhunkin henkilöön - heidän ajatuksensa ja kokemuksensa muuttuivat omikseni.
"Mutta ei hätää, ilta tulee, se tulee vaikka mitä tapahtuisi, joskus vielä, ja muuttaa kaiken vaaleanpunaiseksi malvaksi violetiksi ja lopulta, lopulta siniseksi, ja sitten voi kaikessa rauhassa muuttua siniseksi itsekin, ja jos nojautuu taaksepäin ei kaadu selälleen vaan jää kellumaan samaan paksuun musteeseen kuin kaikki muukin, lyhtypylväät, kavioiden kapse, talot ja patsaat ja puut."
Romaanin henkilöhahmot ovat realistisia ja kiehtovia. Luonnollisesti suurimman huomion vie Amanda, mutta teoksen muukin hahmokaarti sisältää herkullisia persoonia ja mieleenpainuvia ihmiskohtaloita. En olisi osannut arvata tätä etukäteen, mutta samastuin hyvin vahvasti Amandaan - elämäni ei ole sentään ollut aivan yhtä rankkaa kuin hänen, mutta ymmärrän Amandan ulkopuolisuuden tunnetta ja haluttomuutta asettua yhteiskunnan ihmisille ylipäätään, mutta ennen kaikkea naisille määriteltyihin, rajoittaviin muotteihin.
"Häntä epäilivät kaikki, papereita ei epäillyt kukaan. Kaikki uskoivat papereita." 
Huonomaineisella Seilin saarella olot eivät ole olleet kovin hohdokkaat: hoitajat, joista harvalla oli alan koulutus, käyttäytyivät mielivaltaisesti, eikä ihmisen tarvinnut olla oikeasti mielisairas päätyäkseen saarelle säilöön. Jos nainen oli köyhä, riitti syyksi elinkautisen saamiseksi se, että oli yhteiskunnan mielestä vääränlainen - Amandankin potilastiedoissa ilmoitetaan, ettei hänen käytöksessään ole havaittu oireita minkäänlaisesta mielenvikaisuudesta. Romaanissa kuvaillaankin pysäyttävällä tavalla naisten kohtelua 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Amandalle annettua diagnoosi on nykyihmisen näkökulmasta naurettava - kirjassa annetut tiedot viittaisivat aistiyliherkkyyteen, jota tuolloin pidettiin vain tottelemattomuutena. Myös muiden Seilissä olleiden naisten tarinat pistivät mietteliääksi ja minun teki mieli huutaa heidän kohtaamansa epäoikeudenmukaisen kohtelun vuoksi. Niin monia väärällä vuosisadalla eläneitä naisia...
"Hän sai jatkettua elämää putoamatta sen pohjalle." 
Yön kantaja on kertakaikkisen liikuttava romaani. Kiinnyin moniin sen henkilöhahmoista, mutta erityisesti sydämeni vei Amanda - mahdoton nainen. Vaikka saamme tuskin koskaan tietää, mikä kaikki romaanista on totta, uskoin jokaisen sanan - kyllä tämä kaikki olisi voinut tapahtua. Tunsin kirjaa lukiessani paljon surua, mutta sen sivuilta heijastui myös valon pisaroita, jotka antoivat toivoa. Katja Kallion kuudes romaani oli säväyttävä lukukokemus, jota en voi enkä halua unohtaa.

Arvosana: ✮✮✮✮✮

P. S. Valitsin kirjalle Helmet-lukuhaasteen kohdan 10: kirjan kansi on mielestäsi kaunis.

23 kommenttia:

  1. Hieno postaus tästä hienosta kirjasta. Hyvin valitut sitaatit, Kallion kieli oli tavattoman kaunista ja hiottua. Mutta niinhän hän kertoikin Kirja vieköön! -tapahtumassa. 4-5 stilisointikierrosta lause lauseelta - ja se todella näkyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kirja on todellakin hieno, joten toivon tehneeni sille oikeutta! Muistan itsekin, miten Kallio kertoi kirjoitusprosessiistaan, ja sen todellakin huomasi kirjaa lukiessa.

      Poista
  2. Luin myös tämän kirjan vastikään, ja pidin paljon. Mahtava lukukokemus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitin aluksi tähän tarttumista, kun niin moni oli kehunut teosta ja pelkäsin odotusteni kohoavan liian korkealle. Onneksi kävikin niin, että teos jopa ylitti korkealle kohonneet odotukset. :)

      Poista
  3. Yön kantaja on todella hieno romaani. Minäkään en ole aiemmin syttynyt Kallion kirjoille, mutta vastedes tulen kyllä seuraamaan mitä hänen kynästään lähtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Minä tulin hankkineeksi hänen edellisen teoksensa, Säkenöivät hetket, sillä se vaikutti sellaiselta, joka minua voisi kiinnostaa. Myös Kallion tulevaa tuotantoa aion seurata.

      Poista
    2. Kommenttini hävisi, enkä tiedä, lähetinkö sen?

      No, joka tapauksessa, suosittelen Säkenöiviä hetkiä! Pidin siitä paljon ja sen luettuani halusin ehdottomasti lukea muitakin Kallion kirjoja, jotka minulla on lukematta.

      Postauksesi muistutti laittamaan Kallion kirjan varaukseen kirjastosta. Kirjoitat hyvin siitä, kuinka mielivaltaista ja julmaa psyykkisesti sairaiden kohtelu on ollut. Toki tietoa on ollut vähän eikä eri sairauksia ole osattu diagnosoida, muttei se kaikkea selitä.

      Poista
    3. En ainakaan ole saanut ilmoitusta muusta kuin tästä kommentista. Hyvä tietää, että Säkenöivät hetket on lukemisen arvoinen! :)

      Kiitos! Kirja kannattaa tosiaankin lukea, se on niin hieno. Totta, tietoa ei ole ollut, mutta eniten minua ahdistaakin empatian puute ja se, etteivät kaikki nähneet potilaita ihmisinä laisinkaan.

      Poista
  4. Minä olin pitänyt Katja Kalliota kevyiden romaanien kirjoittajana, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Amandan tarina on todella liikuttava, ja vaikka se onkin suurelta osin fiktiota (kirjailija antanut hänelle sanatja ajatukset), antaa se kuitenkin hoitomuotojen kautta käsityksen siitä, miten erilaisia ihmisiä on kohdeltu menneisyydessä. Huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin saanut samanlaisen kuvan Kallion tuotannosta kuin sinäkin, joten yllätyin kyllä kovasti tästä kirjasta. Ja vaikka tarinasta on jäänyt paljonkin kirjailijan tulkinnan varaan, tarina oli minusta uskottava ja kuvaukset erilaisten ihmisten kohtelusta pysäyttäviä.

      Poista
  5. Myös minulle Yön kantaja oli ensimmäinen lukemani Katja Kallion romaani. Kritisoin omassa blogijutussani kirjan alkujaksoa kuumailmapallolentoa ja Pariisin osuutta, jotka kielesäninolivta kuin eri kirjasta, mutta muuten pidin kirjasta ja Kallion tekstistä. Olen käynyt parikin kertaa Seilin saarella ja jos on aikaisemmillakin kerroilla järkyttänyt saaren naisten kohtalot, niin Yön kantajan jälkeen erityisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei mainitsemiesi osuuksien erilaisuus haitannut, mutta makuja on monia, ja hyvä, että joku toinen löysi tästä teoksesta kritisoitavaakin. :)

      Minä en ollut tiennytkään Seilin saaresta mitään ennen maaliskuun Kirja vieköön-tapahtumaa, mutta paikka alkoi kiinnostaa tämän kirjan myötä. Haluaisinkin joskus päästä käymään siellä.

      Poista
  6. Katja Kallio ei kauhean tuttu ole, mutta olenkin myöhäisherännäinen kotimaisten kirjojen suhteen. Pistänpä tämän kirjan muistiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen löytänyt kotimaisen nykykirjallisuuden vasta aivan viime vuosina - olen lukenut kotimaista kirjallisuutta ennenkin, mutta enimmäkseen vanhoja klassikoita. Suosittelen Yön kantajaa oikein lämpimästi. :)

      Poista
  7. Mulla on sama kuin Kialla. Olen ollut käsityksessä, että Kallio kirjoittaa viihteellisempää kirjallisuutta. Nyt olen lukenut tästä kirjasta niin monta kehuvaa postausta, joista yksi nyt tämä sinun kirjoittamasi, että uskottavahan se on, että tähän kirjaan pitää tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ajatellut niin aiemmin, joten yllätyinpähän totaalisesti tämän luettuani. Suosittelen todellakin tutustumaan. :)

      Poista
    2. Minä yllätyin jo Säkenöivistä hetkistä, koska aiemmin lukemani Kuutamolla, Sooloilua ja Tyypit olivat tosiaankin kevyempää kirjallisuutta. Ilmeisesti Karilla-romaanista alkaen Kallio on kirjoittanut vähän erityyppisiä romaaneja kuin nuo alkuaikojen kirjat.

      Poista
  8. Minäkään en ole tainnut lukea Kalliolta mitään, ainakaan näin äkkiseltään en muista. Tästä kirjasta taisin nähdä televisiossa haastattelun, siinä käsiteltiin paitsi kirjaa myös keskeisessä osassa olevaa Seiliä. Kuulostaa kyllä hyvin mielenkiintoiselta teokselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se todellakin on, kannattaa ehdottomasti lukea! :)

      Poista
  9. Tämä kirja on ollut ns. korvan takana jo ennestään. Olen lukenut Katja Kalliolta (kaipa on sama eikä vain samanniminen) jonkin kevyen viihdekirjan, mutta tämä on siis jotain aivan muuta. Erittäin kiinnostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei tosiaankaan ole mitään kevyttä lukemista - voin suositella luettavaksi. :)

      Poista
  10. Minä olen jotenknin mieltänyt Katja Kallion sellaisen vähän kevyemmän viihteen kirjoittajaksi. (Siis ihan hyvän sellaisen). Tämä ei kuitenkaan kuulosta ihan tuohon genreen kuuluvalta. Varsin mielenkiintoiselta vaikuttaa, vaikka taidan nyt lukea nimenomaan tuollaisia kevyempiä kirjoja, jotta selviän työsumasta kesälomaan saakka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on hyvä lukea kevyempää, niin ei tule sitten ähkyä painavammasta asiasta. :) Kirjojen pariin voi sukeltaa onneksi milloin haluaa, eli kyllä tämä Yön kantajakin odottaa.
      Tsemppiä töiden loppurutistukseen! :)

      Poista